Vuosi 2020

Vuosi vaihtuu pian joten lienee hyvä hetki katsahtaa päättyvään vuoteen. Seuraavassa on hajanaisia ajatuksia siitä, mitä olen tehnyt, oppinut, ja ymmärtänyt.

Uusi työ

Vuoden 2020 yksi merkittävimmistä tapahtumista oli aloittaminen uudessa työssä. Tein pienen sivuloikan Helsingin yliopistolla, ja siirryin keskustakampukselta Viikkiin, teologisesta tiedekunnasta maatalous-metsätieteelliseen tiedekuntaan. Muutaman kuukauden ajan puhuin ”meistä” ja ”meidän tiedekunnasta” tarkoittaen milloin uskontotiedettä / teologista, milloin taas maatalous-metsätieteellistä. Nyt tiedekunnakseni on myös puheessani vakiintunut jälkimmäinen. Mutta eihän sitä tule mikään muuttamaan, että olen uskontotieteilijä.

Näin yhdeksän kuukauden jälkeenkin olen erittäin tyytyväinen uraliikkeeseeni. Vuosi sitten olin tilanteessa, jossa kaipasin kipeästi muutosta. Ei niin, että uskontotieteessä, saati uskontotieteilijöissä, olisi ollut mitään vikaa. Ehdin kuitenkin muutamaa pientä taukoa lukuunottamatta opettaa ja tehdä tutkimusta uskontotieteessä 16 vuoden ajan. Nuorempana ihannoin ajatusta siitä, että työura tehtäisiin yhdessä paikassa. Nyt olen enemmänkin sitä mieltä, että vaihtelu virkistää. Ja olenhan edelleen Helsingin yliopistolla, joten en minä kovin kauas päätynyt!

Uusi työ on tarkoittanut isoa oppimisprosessia. Olen opetellut uuden tiedekunnan rakennetta, strategiaa ja tutkimusaloja. Olen oppinut paljon yliopiston viestinnästä. Olen oppinut tuntemaan uusia ihmisiä. Olen myös oppinut katsomaan (luonnon)ympäristöä uudella tavalla. Välistä kaiken uuden määrä on tuntunut kovin suurelta, mutta ne hetket ovat jääneet varsin lyhyiksi. Uuden oppiminen on ennen muuta motivoivaa ja innostavaa.

Työskentely kotona

Kiitos koronapandemian, en ole tehnyt päivääkään töitä Viikin kampuksella. Kaiken edellä mainitun uuden opetteleminen etänä, omasta kodista käsin, on ollut yksi tämän vuoden suurista haasteistani. Etenkin uusiin ihmisiin tutustuminen etänä, Zoomin välityksellä, on ollut ajoittain todella raskasta. Kotona työskenteleminen sujuu minulta hyvin ja olen ennenkin pitänyt etäpäiviä, mutta kaipaan kuitenkin kasvokkaisia kohtaamisia.

Etätyöskentely on sekin tuonut minulle, siinä missä tuhansille muillekin, uutta opittavaa. Ennen maalis-huhtikuuta en ollut koskaan käyttänyt Zoomia enkä Teamsia, mutta nykyään niiden käyttö sujuu vaivatta, vaikken ehkä ihan jokaista toimintoa vielä tunnekaan. Ja kyllä minä Hangoutsiinkin tieni löydän.

Yksi suurimmista pandemian tuomista harmeista on se, etten pystynyt pitämään uskontotieteessä kunnon läksiäisiä. Ne olisin todella halunnut pitää, jo pitkän työhistoriani takia. Nyt minusta tuntuu siltä, kuin olisin vaivihkaa vain hävinnyt omille teilleni. Olen kuitenkin pitänyt vuoden aikana vanhoihin työkavereihini yhteyttä – Zoomilla, kuinkas muutenkaan – ja ehkä vielä joku päivä tarjoan kaikille halukkaille kuohuvat Topelian pihalla.

Vanhat hännät

Nykyiseen työhöni ei varsinaisesti kuulu tutkimus, vaikka tutkimuskoordinaattorin nimikkeellä työskentelenkin. Sovin kuitenkin jo heti alussa, että saan käyttää hieman työaikaani nk. vanhojen häntien, eli vanhasta työstä kesken jääneiden (kirjoitus)projektien loppuunsaattamiseen.

Päivitin tänään julkaisuluetteloni ja totesin, että vuonna 2020 minulta ilmeistyi kaikkiaan 12 julkaisua. Pienin niistä oli vastaus Helsingin Sanomien Lasten tiedekysymykset -palstalle, suurin puolestaan vertaisarvioidun, kansainvälisen artikkelikokoelman toimitustyö (yhdessä muiden kanssa). Kaikkiaan kymmenen näistä joko viimeistelin tai kirjoitin kokonaan ollessani jo nykyisessä työssäni. Ollakseni rehellinen, enhän minä kaikkea sitä ole voinut työajalla tehdä vaan vapaa-aikaa on mennyt rutkasti häntien hoiteluun.

Häntiä riittää vielä ensi vuodellekin. Tällä hetkellä puurran kollegan kanssa toimittamaamme kirjaa siihen kuntoon, että sen voi lähettää vertaisarviointiin. Kunhan sen saamme tammikuussa eteenpäin, pitäisi minullakin olla taas vapaa-aikaa näkyvissä. Keväällä on myös kaksi Argumenta-seminaaria, jotka siirtyivät koronan takia eteenpäin. Näiden lisäksi hännissä on vielä yksi kirjaprojekti, jossa oma osuuteni on varsin rajallinen, sekä yksi vertaisarvioinnissa pyörivä artikkeli. Hommaa riittää, mutta haluan saattaa aloittamani työt kunnialla loppuun. Kyllä tämä tästä!

Tiedeviestintä ja -kasvatus

Jo joitain vuosia sitten aloin huomata, että (yleistajuinen) tiedeviestintä kiinnostaa minua tavattomasti. En olisi nykyiseen työhönikään hakenut, ellei näin olisi. Katsomusten päätoimittajana toimiminen on ollut opettavainen matka, ja työni maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa kehittää minua niin tiede- kuin organisaatioviestinnässäkin. Olen myös ilolla mukana Tutkitusti-hankkeen johtoryhmässä. Syksyn hienoihin hetkiin kuului saamamme 200 000 € rahoitus yleistajuisten tiedemedioiden toiminnan vahvistamiselle. Rahoituksen myönsi Koneen Säätiö.

Opettaminen on ollut hyvän tovin sydäntäni lähellä, kunhan aikanaan pääsin alun jännityksestä eroon. Tämän vuoden aikana olen huomannut olevani kasvavassa määrin kiinnostunut tiedekasvatuksesta, ja haluan siihen paneutua ensi vuoden aikana entistä enemmän. Ihan ensimmäisenä aion suorittaa jo aloittamani tiedekasvatuksen MOOC-kurssin loppuun. Siitä on hyvä aloittaa uusi vuosi 2021!