Tutkimus

Postdoc-tutkimus

Aloitin väitöksen jälkeisen postdoc-tutkimukseni Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan tutkijatohtorina alkuvuodesta 2017, jolloin oma tutkimus ei itse asiassa ollut keskeinen työtehtäväni. Jatkoin samaisessa paikassa yliopistonlehtorina lukuvuoden 2018-2019, ja syksystä 2019 alkaen edistin tutkimustani Suomen Kulttuurirahaston apurahalla. Keväällä 2020 siirryin Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteelliseen tiedekuntaan tutkimuskoordinaattoriksi hoitamaan tiedeviestintää ja yhteiskunnallista vuorovaikutusta. Tämän tehtävän ohella viimeistelen postdoc-vaiheeni julkaisuja.

Väitöksen jälkeisessä tutkimuksessani olen keskittynyt uskontolukutaidon käsitteeseen. Olen tarkastellut käsitettä ja sen käyttöä suomalaisessa tutkimuksessa, ja pohtinut uskontolukutaidon tutkimukseen liittyviä menetelmällisiä kysymyksiä. Kumpaankin liittyen olen julkaissut Uskonnontutkija-julkaisussa.

Kesällä 2020 Springer julkaisi yhdessä Tuula Sakaranahon ja Timo Aarrevaaran kanssa toimittamani, uskontolukutaitoa Suomessa käsittelevän teoksen The Challenges of Religious Literacy. The Case of Finland. Suomen Kulttuurirahaston tuella teos julkaistiin kaikille avoimesti, eli open access.

Osana postdoc-aikaani olen myös ollut mukana Suomen Kulttuurirahaston Argumenta-hankkeessa Uskontolukutaito moniarvoisessa yhteiskunnassa (2019-2020). Olin hankehakemuksemme pääasiallinen kirjoittaja. Tähän hankkeeseen liittyen on vielä yksi julkaisuprosessi kesken.

Väitöstutkimus

Tarkastelin keväällä 2015 valmistuneessa väitöstutkimuksessani 2000-luvun Ranskassa käytyjä keskusteluita musliminaisten pukeutumisesta kansakunnan ja kansallisen identiteetin näkökulmasta. Työstin tutkimustani paitsi apurahatutkijana niin myös tohtorikoulutettavana professori Tuula Sakaranahon johtamassa Suomen Akatemian tutkimusprojektissa Ylikansallisen islamin hallinta.

Kiinnostuin laïcité-periaatteesta aikanaan Ranskassa asuessani, kun kuulin ensimmäistä kertaa, ettei ranskalaisissa kouluissa katsota suopeasti uskonnollisia tunnusmerkkejä. Suomalaisesta näkökulmasta katsottuna tämä tuntui erikoiselta, ja uteliaisuuteni heräsi. Laïcité-periaate määrittää uskonnon ja valtion suhdetta Ranskassa. Se on nykyisin tärkeä kansallisen identiteetin osa, mutta tämä asema ei ole muotoutunut ilman kiistoja ja neuvotteluita periaatteen tarpeellisuudesta ja sisällöstä. Viime vuosikymmeninä laïcitésta on puhuttu ennen kaikkea niin kutsutun huivikeskustelun (voivatko muslimitytöt käyttää uskonnollista tunnusmerkkiä, tässä tapauksessa huivia, valtion kouluissa) yhteydessä, mutta se näytteli myös osaa myös tuoreemmassa, kasvohuntujen käyttöä koskevassa julkisessa keskustelussa.

Väitöskirjatutkimuksessani keskityin analysoimaan paitsi päähuiveista niin myös burkan ja niqabin käytöstä 2000-luvulla käytyjä keskusteluita. Minua kiinnosti erityisesti se, kuinka näissä keskusteluissa luotiin ja ylläpidettiin ranskalaista identiteettiä suhteuttamalla sitä tiettyihin musliminaisten pukeutumistyyleihin, ja islamiin yleensä. Laïcité-periaate on vapauden, veljeyden ja tasa-arvon ohella niitä kansallisen identiteetin merkittäviä osasia, joiden kautta keskusteluissa pohdittiin päähuivien ja kasvot peittävän vaatetuksen soveltumista ranskalaiseen kontekstiin.

Väitöskirjani ja muiden julkaisujeni tiedot löydät täältä.