Tutkimus

Postdoc-tutkimus

Väitöksen jälkeisessä tutkimuksessani (postdoc) olen keskittynyt tarkastelemaan uskontolukutaitoa. Olen tarkastellut uskontolukutaidon käsitettä ja sen käyttöä suomalaisessa tutkimuksessa, ja pohtinut uskontolukutaidon tutkimukseen liittyviä menetelmällisiä kysymyksiä. Kumpaankin liittyen olen julkaissut Uskonnontutkija-julkaisussa.

Toivon mukaan jo vuoden 2020 ensimmäisellä puoliskolla julkaistaan uskontolukutaitoa Suomessa käsittelevä teos, jonka yksi toimittajista olen. Saimme teokselle tunnetun kansainvälisen kustantajan, ja teos julkaistaan myös open access -julkaisuna. Tästä kaikesta tarkemmin, kunhan teos on julkaistu.

Osana postdoc-aikaani olen myös ollut mukana Suomen Kulttuurirahaston Argumenta-hankkeessa Uskontolukutaito moniarvoisessa yhteiskunnassa (2019-2020). Olin hankehakemuksemme pääasiallinen kirjoittaja.

Aloitin postdoc-tutkimukseni Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan tutkijatohtorina, jolloin oma tutkimus ei itse asiassa ollut keskeinen työtehtäväni. Jatkoin samaisessa paikassa yliopistonlehtorina, ja syksystä 2019 olen edistänyt tutkimustani Suomen Kulttuurirahaston apurahalla.

 

Väitöstutkimus

Tarkastelen keväällä 2015 valmistuneessa väitöstutkimuksessani 2000-luvun Ranskassa käytyjä keskusteluita musliminaisten pukeutumisesta kansakunnan ja kansallisen identiteetin näkökulmasta. Työstin tutkimustani paitsi apurahatutkijana niin myös tohtorikoulutettavana professori Tuula Sakaranahon johtamassa Suomen Akatemian tutkimusprojektissa Ylikansallisen islamin hallinta.

Kiinnostuin laïcité-periaatteesta aikanaan Ranskassa asuessani, kun kuulin ensimmäistä kertaa, ettei ranskalaisissa kouluissa katsota suopeasti uskonnollisia tunnusmerkkejä. Suomalaisesta näkökulmasta katsottuna tämä tuntui erikoiselta, ja uteliaisuuteni heräsi. Laïcité-periaate määrittää uskonnon ja valtion suhdetta Ranskassa. Se on nykyisin tärkeä kansallisen identiteetin osa, mutta tämä asema ei ole muotoutunut ilman kiistoja ja neuvotteluita periaatteen tarpeellisuudesta ja sisällöstä. Viime vuosikymmeninä laïcitésta on puhuttu ennen kaikkea niin kutsutun huivikeskustelun (voivatko muslimitytöt käyttää uskonnollista tunnusmerkkiä, tässä tapauksessa huivia, valtion kouluissa) yhteydessä, mutta se näytteli myös osaa myös tuoreemmassa, kasvohuntujen käyttöä koskevassa julkisessa keskustelussa.

Väitöskirjatutkimuksessani keskityn analysoimaan paitsi päähuiveista niin myös burkan ja niqabin käytöstä 2000-luvulla käytyjä keskusteluita. Minua kiinnostaa erityisesti se, kuinka näissä keskusteluissa luotiin ja ylläpidettiin ranskalaista identiteettiä suhteuttamalla sitä tiettyihin musliminaisten pukeutumistyyleihin, ja islamiin yleensä. Laïcité-periaate on vapauden, veljeyden ja tasa-arvon ohella niitä kansallisen identiteetin merkittäviä osasia, joiden kautta keskusteluissa pohdittiin päähuivien ja kasvot peittävän vaatetuksen soveltumista ranskalaiseen kontekstiin.

Väitöskirjani ja muiden julkaisujeni tiedot löydät täältä.