”Tiede ja oppiminen kuuluvat kaikille.” Näin lukee Helsingin yliopiston strategiassa, ja allekirjoitan näkemyksen täysin. Tutkijoiden kannalta tämä tarkoittaa viestimistä monenlaisille yleisöille. Välistä kirjoitetaan tiukkaa analyysia tiedeyhteisön arvioitavaksi, välistä taasen huomattavasti yleiskielisemmin vaikkapa blogiin. Ja välistä pääsee vastaamaan lasten kysymyksiin.
Helsingin Sanomien Lasten tiedekysymykset on minusta kerrassaan mahtava tiedepalsta. Lapset kysymykset ovat ihan helmiä! Vastaajien tehtävänä on muotoilla niin selkokieliset vastaukset, että pikkuväki ymmärtää. Tästä on aikuislukijallekin iso ilo, etenkin jos kysymys liittyy itselle vaikeaan alaan, kuten minun kohdallani esimerkiksi fysiikkaan.
Pääsin vastaamaan 10-vuotiaan Emilian kysymykseen, ”Saako käyttää muslimihuivia jos ei ole muslimi?”
Formaatin mukaisesti hyvin tiiviissä vastauksessani (löytyy sieltä sivun alaosasta) kerroin, etteivät kaikki musliminaiset suinkaan käytä huivia, ja ettei ole olemassa mitään varsinaista muslimihuivia. Huiveja on monenlaisia, samoin pukeutumistyylejä. Kerroin lisäksi, että osassa moskeijoita naisten tulee peittää päänsä, myös siinä tapauksessa, ettei itse ole muslimi. Vastaus kysymykseen on siis kyllä.
Olin tavattoman otettu, kun minua pyydettiin vastaamaan Emilialle. Toivottavasti hän sai riittävän selkeän vastauksen kysymykseensä.
Akateemisen pätkätyöläisen päiväkirja 