Koronakevät jatkuu, ja elämään on syntynyt jonkinlainen rytmi. Töistä hoituu nyt selvä enemmistö ennen klo 17, ja koko etätyöskentelevä perhe toimii hienosti yhteen. Ainakaan toistaiseksi emme ole hypelleet toistemme videopuheluiden taustalla yövaatteissa, tai muuta vastaavaa.
Se, että saamme edelleen ulkoilla, on minulle suuri ilo. Huumori olisi varmasti tiukemmassa, jos todella joutuisimme olemaan neljän seinän sisällä. Meillä on ystäviä ja sukua esimerkiksi Ranskassa ja Espanjassa, ja he ovat olleet moneen kertaan mielessä viime viikkoina.
Lämpenevä sää on tarkoittanut meidän perheessämme pyöräilykauden avaamista. Kävin viime viikolla Viikissä hakemassa työkoneeni, ja totesin samalla, että uusi työmatkani on todella kiva pyöräiltäväksi. Nyt kun sitä vielä pääsisi polkemaan…
Etätöistä huolimatta polkemista on luvassa. Huomenna pyörähtää käyntiin Koulujen Kilometrikisa, jossa myös lapseni luokka polkee. Aiomme ajaa kilometrejä perheen kanssa yhdessä, sillä pidämme kaikki fillaroinnista. Aikuisten Kilometrikisa alkaa puolestaan toukokuun alussa, ja sitten on minun vuoroni pitää kirjaa ajetuista kilometreistä.
Olen osallistunut Kilometrikisaan muutamia kertoja, ja pitänyt siitä kovasti. Leikkimielinen kisa kannustaa lähtemään ulos raittiiseen ilmaan polkemaan. Jonkinlainen, epämääräinen tavoitekin minulla on, mutta en halua ottaa sitä liian vakavasti.
Erityisesti etätöiden aikaan kisa tulee toimimaan hyvänä motivaattorina nostaa peppu ylös sohvalta ja lähteä ulos liikkumaan. Ja kunhan pääsen aloittamaan työt Viikissä, pyrin fillaroimaan työmatkani mahdollisimman usein. Alkusyksystä sitten nähdään, millaiseksi kilometrimäärä lopulta muodostui.
Akateemisen pätkätyöläisen päiväkirja 