Lasten tiedekysymykset

”Tiede ja oppiminen kuuluvat kaikille.” Näin lukee Helsingin yliopiston strategiassa, ja allekirjoitan näkemyksen täysin. Tutkijoiden kannalta tämä tarkoittaa viestimistä monenlaisille yleisöille. Välistä kirjoitetaan tiukkaa analyysia tiedeyhteisön arvioitavaksi, välistä taasen huomattavasti yleiskielisemmin vaikkapa blogiin. Ja välistä pääsee vastaamaan lasten kysymyksiin.

Helsingin Sanomien Lasten tiedekysymykset on minusta kerrassaan mahtava tiedepalsta. Lapset kysymykset ovat ihan helmiä! Vastaajien tehtävänä on muotoilla niin selkokieliset vastaukset, että pikkuväki ymmärtää. Tästä on aikuislukijallekin iso ilo, etenkin jos kysymys liittyy itselle vaikeaan alaan, kuten minun kohdallani esimerkiksi fysiikkaan.

Pääsin vastaamaan 10-vuotiaan Emilian kysymykseen, ”Saako käyttää muslimihuivia jos ei ole muslimi?

Formaatin mukaisesti hyvin tiiviissä vastauksessani (löytyy sieltä sivun alaosasta) kerroin, etteivät kaikki musliminaiset suinkaan käytä huivia, ja ettei ole olemassa mitään varsinaista muslimihuivia. Huiveja on monenlaisia, samoin pukeutumistyylejä. Kerroin lisäksi, että osassa moskeijoita naisten tulee peittää päänsä, myös siinä tapauksessa, ettei itse ole muslimi. Vastaus kysymykseen on siis kyllä.

Olin tavattoman otettu, kun minua pyydettiin vastaamaan Emilialle. Toivottavasti hän sai riittävän selkeän vastauksen kysymykseensä.

 

Maatalous, metsätiede ja mä

Viime syksynä ajatukseni risteilivät alla olevan kuvan osoittamalla tavalla.

Shit

Alkusyksystä kirjoitin postauksessani että kaipasin jotain uutta. Aluksi tämä kaipaus kohdistui ennen muuta tutkimusaiheeseeni. Edessä oli monta apurahahakua ja mietin miten suuntaisin postdoc-tutkimustani toisin. Suunnittelin vakavissani haastattelu- ja havainnointiaineiston keräämistä ja olin intoa täynnä.

Kun sitten aloin kirjoittaa rahoitushakemuksia, nousi seinä varsin nopeasti vastaan eikä mistään tuntunut tulevan mitään. En oikein edes tiedä miksi, sillä tutkimustyö on minusta todella antoisaa. Pohdin asiaa kuukauden, parin ajan ja sitten myönsin sen itselleni: halusin jotain ihan muuta.

Lopulta en lähettänyt yhtäkään rahoitushakemusta. Kun päätös oli tehty, oli helpotuksen tunne suuri. Siitä tiesin tehneeni oikean päätöksen, vaikka päätös toikin mukanaan haikeuden. Se toi mukanaan myös epävarmuuden, sillä en lainkaan tiennyt mitä aikoisin seuraavaksi tehdä. Tiesin ainoastaan, että se olisi jotain muuta kuin apurahalla tehtävää tutkimustyötä.

Minulla oli apurahaa elokuun 2020 loppuun asti, joten päätin ottaa rennosti, tehdä postdoc-tutkimustani eteenpäin ja ajoittain vilkuilla etenkin Helsingin yliopiston rekrytointisivuja. Tämän vilkuilun ansiosta näin joulukuussa ilmoituksen tutkimuskoordinaattorin paikasta, jossa työnkuva koostuisi tiedeviestinnästä ja yhteiskunnallisesta vuorovaikutuksesta. ”Tuohan olen ihan minä”, totesin innostuneena, avasin ilmoituksen, ja päästin pienen hihityksen: Maatalous-metsätieteellinen tiedekunta!

En ikinä, siis ikinä, olisi kuvitellut hakevani maatalous-metsätieteelliseen tiedekuntaan töihin. Olen aivan läpeensä urbaani ihminen, joka on pihalla kuin lumiukko kaikesta maa- ja metsätalouteen liittyvästä. Ja samalla, siinähän se oli:

Crazy new shit!

En kovin montaa hetkeä asiaa miettinyt, ennen kuin tajusin, että sen lisäksi, että työnkuva kiinnosti minua todella paljon, oli tässä mahtava tilaisuus oppia uutta erittäin ajankohtaisesta tutkimuksesta, panostaahan tiedekunta erityisesti luononvarojen kestävän käytön tutkimukseen. Koko ajatus toi iloisen tuikkeen silmäkulmaani. Ei silloin voi kuin hakea.

Lopulta asiat loksahtivat paikoilleen varsin helposti ja nopeasti, ja niinpä pääsin aprillipäivän kunniaksi kertomaan Facebookissa aloittaneeni juuri uudessa työssä.

Näyttökuva 2020-4-1 kello 17.59.33

 

#siksitwiittaan

Tänään Twitterissä on saanut lukea monen Helsingin yliopistossa työskentelevän ajatuksia siitä miksi he twiittaavat. Hashtag #siksitwiittaan tuli vastaan heti aamulla Twitterin avattuani. Muutamat kollegat olivat myös liittäneet minut mukaan keskusteluun.

Aloitin twiittaamisen muutama vuosi sitten työtehtävien myötä. Katsomuksille perustettiin oma Twitter-tili @katsomukset, ja minä otin sen päätoimittajana hoitaakseni. Katsomusten tili ei ota sen kummemmin kantaa, vaan jakaa uskontoihin, katsomuksiin ja uskonnottomuuteen liittyvää tutkittua tietoa, informoi kaikille avoimista tilaisuuksista, tiedottaa väitöksistä jne. Twitteriin tutustuminen oli tällä tavalla varsin helppoa ja, sanoisinko, turvallista.

Perustin samoihin aikoihin myös oman, henkilökohtaisen Twitter-tilini, @johannakonttori. Sen suhteen olen miettinyt paljonkin miten ja mistä viestin, vähän samaan tapaan kuin blogini kanssa. Olen tehnyt tutkimusta ennen muuta islamiin liittyen, ja kuten kaikki varmasti tietävät, se osaa olla varsin tulenarka aihe.

Vuosien varrella olen löytänyt oman linjani niin tutkimusaiheistani bloggaamisen kuin twiittaamisenkin suhteen. Samaan aikaan ennen muuta Katsomusten ansiosta tiedeviestinnästä ja tieteen popularisoinnista on muodostunut minulle tärkeä ja merkityksellinen osa työtäni.

Miksi siis twiittaan?

Näyttökuva 2020-2-25 kello 22.11.41

Tutkittu tieto on minulle tärkeää. Se ei tarkoita yhtä ainutta totuutta, vaan vakavasti otettavia pyrkimyksiä tarkastella jotain tiettyä kysymystä tieteellisten kriteerien mukaisesti. Yhteiskunnallisissa kysymyksissä, jotka ovat aina olleet oman tutkimukseni keskiössä, on usein puolensa ja puolensa. Antaakseni esimerkin, monen kummastelema ja kammoksuma niqab eli kasvohuntu on eurooppalaisessa kontekstissa yleensä musliminaisen oma valinta. Tämä ei tarkoita, ettei painostamistakin esiintyisi. Tutkimus kertoo kummastakin todellisuudesta.

Yhteiskunnallisen keskustelun polarisoitumista Suomessa on kommentoitu paljon. Islamiin ja muslimeihin liittyviä asiattomia kommentteja, vihapuhettakin, näkee ja kuulee valitettavan usein. Tämän lisäksi on paljon stereotypioita, väärinkäsityksiä, ja ihan tietämättömyyttäkin. Etenkin Twitterissä olen pyrkinyt korjaamaan selkeästi virheellistä tietoa, jakamaan kirjallisuusvinkkejä ja retwiittaamaan hyviksi katsomiani tekstejä.

Näyttökuva 2019-11-10 kello 23.33.44

Verkkoympäristö on kaikkine ongelmineenkin tiedonsaantia demokratisoiva, ja on tärkeää, että myös tutkijat ja tutkimustieto ovat aktiivisesti siellä läsnä. Twitter mahdollistaa suoran kontaktin päättäjiin ja esimerkiksi toisiin tutkijoihin, mutta samalla se on myös kaikille avoin kanava. Siksi se on minulle luonteva paikka käsitellä ennen muuta työhöni liittyviä asioita. Pandavideot pyrin pitämään Facebookin puolella.

Tutkittu tieto kuuluu kaikille. Sitä ei ole tarkoitus hautoa niissä kuuluisissa akateemisissa kammioissa tai tutkijoiden norsunluutorneissa, missä ne ikinä ovatkaan. Tutkitun tiedon yleiskielinen julkituominen on mielestäni erittäin tärkeää. Tähän pyrimme Katsomuksissa, ja tähän pyrin myös omassa henkilökohtaisessa viestinnässäni.

#siksitwiittaan #rakkaudestatiedeviestintään #rakkaudestayliopistoon #WeAreHelsinkiUni