Olen ollut tämän viikon etätöissä, kuten moni muukin niin Suomessa kuin maailmalla. Pidän normaalisti mielelläni aina välistä etäpäivän, mutta nyt tilanne on monin tavoin toinen. Seuraavassa muutamia ajatuksiani tästä poikkeuksellisesta tilanteesta.
Ahdistus
Minulla ainakin meni muutama päivä koko tämän tilanteen käsittämisessä. Luulisin, etten ole ainoa. En omalla kohdallani erikoisesti pelkää virusta, koska en kuulu riskiryhmiin, mutta en toki sitä halua saada, enkä varsinkaan tietämättäni levittää. Otan siis sosiaalisen eristäytymisen varsin vakavasti, vaikken ihan tynnyriin olekaan vielä siirtynyt elämään.
Koin aluksi aika ahdistavana sen, kun yritin hahmottaa mitä nyt oikein saa tehdä ja mitä ei. Saako lapseni mennä ulos hyppimään hyppynarulla yhden oireettoman ystävän kanssa? Alkaako kotikoulu vaiko ei? Meneekö yliopiston tilat kiinni myös henkilökunnalta? Ohjeita ja neuvoja odotti niin työnantajan kuin valtion taholta, koska en totisesti ole mikään virusasiantuntija.
Nyt minulla on sellainen tunne, että tiedän mitä minulta odotetaan. Tässä tilanteessa on jo paljon helpompaa tehdä töitä. Olen myös tietoisesti vähentänyt uutisten seuraamista. Pidän itseni ajantasalla, mutta en yhtään enempää. Sen sijaan kiinnitän tietoisesti huomiotani siihen, että elämässä on muutakin kuin korona. Elämässä on itse asiassa paljon kaikkea hyvää. Esimerkiksi alkava kevät!
Töitä, kotikoulua, töitä, siivoamista, töitä….
Toistaiseksi minun on ollut hankala saada kunnon rytmiä päiviini. Meillä soi herätyskello puolta tuntia tavallista myöhemmin, koska emme ole aamuihmisiä niin ollenkaan. Työpäivä alkaa kuitenkin aika lailla samaan aikaan kuin tavallisestikin, koska siirtymää työpaikalle ei ole.
Monet ovat neuvoneet tekemään päivälle kunnon aikataulun, mutta jotenkin vierastan sitä. Omat etäpäiväni ovat muutenkin hieman rikkonaisia, kun huolehdin esimerkiksi pyykeistä keskellä päivää. Nyt näitä erilaisia hommia on tavallista enemmän, kun huolehdin osaltani myös lapsen koulunkäynnin sujumisesta ja pidän myös aina välistä hänelle ihan vain seuraa, kun kavereita ei oikein pääse näkemään.
Näinkin asiat sujuvat ihan hyvin. Aamuherätyksistä ja nukkumaanmenoajoista aion pitää kiinni, muuten olen ihan sinut sen kanssa, että työtehtävät teen klo 09 – 22 välisenä aikana, sopivina hetkinä. Kyllä tämä tästä taas normalisoituu ajan myötä.
…eikä siinä vielä kaikki
Tälle viikolle, ja itse asiassa ensi viikollekin, osuu myös paljon erilaisten juoksevien asioiden hoitoa. Samalla, kun hoidan tämänhetkisiä työtehtäviäni, valmistaudun jo uusiin. Aloitan nimittäin uusien työtehtävien parissa huhtikuun alussa. Olin jo sopinut perehdytykset sun muut, ja nyt tietenkin kaikki on peruttu ja selvitellään miten asiat hoidetaan etänä. Näihin viikkoihin kuuluu myös verokortin päivittämistä, apurahan päättämistä, erilaisten lomakkeiden täyttämistä, ja todennäköisesti myös vanhan työhuoneen tyhjennys, kun minun on sinne kerran luvallista mennä.
Kaikki on järjestymässä oikein hyvin, mutta täytyy kyllä sanoa, että uuden työn alusta on tulossa jotain ihan muuta kuin etukäteen ajattelin. Myös nykyisten töiden loppuminen tapahtuu toisin, kuin olin suunnitellut. Ensi tiistaina olisin pitänyt työkavereilleni läksiäiset, jotka luonnollisestikin nyt peruuntuvat. Pahus.
Piknik keskellä iltapäivää
Työpäiväni ovat tällä hetkellä aika rikkonaisia ja ne myös venyvät, mutta on tässä tilanteessa toisaalta hyviäkin puolia. Voin esimerkiksi pitää aurinkoisen piknik-hetken lapseni kanssa keskellä iltapäivää, myös arkiviikolla. Lapseni pärjää jo hienosti itsekin, mutta yhtäjaksoinen, kahdeksan tunnin työpäivä ei tällä hetkellä ole oikein realistinen. Ei se mitään. Ajoittaisia palavereita lukuunottamatta työtehtäväni eivät ole kovinkaan sidottuja tiettyihin kellonaikoihin.
Valmistakin tulee
Tällä viikolla olen tyytyväinen muun muassa siihen, että olen saanut yhden artikkelin korjaukset kuntoon, sekä kirjoittanut pienen jutun, josta olen erityisen innoissani. Toivon mukaan pääsen pian kertomaan mistä on kyse. Saan myös kirjoitettua oman osioni uskontotieteen sivuilla myöhemmin julkaistavaan kokonaisuuteen. Ehkä siitäkin lisää myöhemmin.
Tähän viikkoon on kuulunut myös erilaisten dokumenttien metsästämistä pitkin Suomea, Argumenta-hankkeemme tapahtumien uudelleensuunnittelua ja paljon muuta. Ihan hyvä työviikko tästä muodostui, kaikesta huolimatta.