Viikko sitten vietin muutaman antoisan päivän Turussa kansainvälisessä seminaarissa, joka oli osa uskontolukutaitoa käsittelevää Argumenta-hankettamme. Kaikkiaan meillä tulee olemaan seitsemän seminaaria vuoden 2020 loppuun mennessä. Kaksi ensimmäistä on nyt takana, ja kolmas kolkuttelee jo ovella.
Turussa pohdimme uskontolukutaito-käsitteen antia niin tutkimukselle kuin julkisellekin keskustelulle, ja tulimme siihen tulokseen, että käsitteellä on enemmän annettavaa näistä jälkimmäiselle. Uskontolukutaitoon voidaan katsoa sisältyvän useitakin tekijöitä, mutta ainakin alustava yhteisymmärrys tuntui vallitsevan siitä, että uskontoihin (ja katsomuksiin ja uskonnottomuuteen) liittyvä tieto on merkittävää. Uskontolukutaitoisella henkilöllä on siis ainakin jonkinlainen yleissivistys myös näistä teemoista.
Pyrin omalla toiminnallani lisäämään nimenomaisesti tutkittua tietoa uskonnoista. Minusta uskonto on ilmiönä tavattoman mielenkiintoinen ja kiehtova, vaikka itse olenkin varsin maallistunut. Etenkin islamiin liittyy nykyään paljon asiatonta keskustelua, jopa kansanedustajien taholta, ja omalta osaltani pyrin tuomaan faktoja pöytään kaiken ”mutuilun” ja uhkakuvien maalailun keskelle. Niinpä jos burkinia käyttävästä naisesta kirjoitetaan, että kyseessä on miehensä alistama raukka säkissä, katson, että on syytä tuoda esiin tutkittua tietoa aiheesta.
Valitsen kuitenkin nk. taisteluni varsin tarkasti. Tämä johtuu ihan siitä, että vaikka pidän niin uskontolukutaitoa kuin tutkittua tietoa ylipäätään arvossa, en ole erityisen innostunut saamaan niskaani vihapuhetta tai loanheittoa, mitä verkossa on valitettavan paljon. Tätä olen joskus aiemminkin pohtinut. En siis lähde ihan jokaiseen Twitter- tai Facebook-keskusteluun mukaan.
Islam ei ole sieltä helpoimmasta päästä aiheita, ja koska kyseinen uskonto Suomen kontekstissa liittyy vahvasti maahanmuuttoon, on tuloksena haastava yhtälö. Nostan näitä aiheita aina aika ajoin somessa esiin, mutta mieluiten keskustelen niistä kasvokkain, esimerkiksi luennoilla. Tästä huolimatta olen tietoisesti pyrkinyt lisäämään aktiivisuuttani verkossa.
Selkeästi enemmän toimin uskontolukutaidon hyväksi Katsomukset.fi-verkkojulkaisun yhtenä päätoimittajista. Julkaisumme pyrkimyksenä on juuri uskontoja, katsomuksia ja uskonnottomuutta käsittelevän tutkimustiedon tuominen julkiseen keskusteluun ja kaikkien saataville, yleistajuisessa muodossa. Olen itsekin kirjoittanut Katsomuksiin tekstejä, myös islamista.
Muutama viikko sitten sain epäsuorasti lukijapalautetta yhdessä kollegani Teemun kanssa. Kyseessä on Satakunnan kansan tekstaripalsta, johon joku lukija oli lähettänyt seuraavan viestin:
Tämä lyhyt viesti ilahdutti isosti. Oli mukava huomata, että lukija kehotti tutustumaan tutkimuskirjallisuuteen, ja koki, että Teemun ja minun työ on mainitsemisen arvoista. Meillä on tälläkin hetkellä useampi yhteinen projekti kesken, joista etenkin yksi tulee toivottavasti osaltaan edistämään islamiin liittyvää lukutaitoa Suomessa. Mutta ei siitä vielä sen tarkemmin tässä vaiheessa.
Uskontolukutaito ja tutkittu tieto on ollut työssäni esillä muissakin merkeissä viime aikoina. Muutama viikko sitten osallistuin paneelikeskusteluun Helsingin kirjamessuilla. Siellä pohdin omalta osaltani miksi musliminaisten huivit ja hunnut – ja itse asiassa uskonto ylipäätään – on niin sensitiivinen aihe Ranskassa.
Kirjamessuilla sain myös kutsun vierailemaan Ranskaa käsittelevään podcastiin. Jakso äänitetään tulevalla viikolla ja odotan sitä jo innolla. Saa nähdä millaista lukijapalautetta siitä tulee.
Akateemisen pätkätyöläisen päiväkirja 