Vuodenvaihteessa aloitimme töissä keskustelut mahdollisesta jatkostani maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa. Kerroin olevani kiinnostunut jatkamaan, mutta päättäneeni jo hyvä aika sitten, että sopimukseni päättyessä maaliskuun lopussa pitäisin muutaman kuukauden vapaajakson. Tiedekunnassa tähän suhtauduttiin ilahduttavan hyvin ja nyt olen tilanteessa, jossa sopimustani on jatkettu aina vuoden 2025 loppuun asti, ja saan viettää ruhtinaalliset neljä kuukautta vapaata.
Moni on kysynyt, mitä aion vapaallani tehdä. Tärkein tavoitteeni lienee se, että en aio suorittaa yhtään mitään. Itseni tuntien tulen tekemään paljon kaikenlaista, mutta mieluiten ilman suunnittelua ja kiirettä. Aion siivota tavarakasoja, jotka ovat häirinneet kotona silmääni aivan liian pitkään. Aion panostaa liikkumiseen ja hyvinvointiin. Aion nähdä ystäviäni. Aion antaa mielelleni tilaa käsitellä viime vuosina kokemiani menetyksiä, ja aikaa rauhoittua oravanpyörässä juoksemisesta.
Ihan ensimmäisiä asioita mitä olen vapaallani tehnyt, on ollut lukeminen. Olen aloittanut kahdella Minna Huotilaisen kirjalla: ensimmäinen oli, osuvasti, ”Aivosi tarvitsevat tauon” ja tänään aloitin lukea ”Keskittymiskyvyn elvytysopas” -kirjaa. Kumpikin soveltuu hyvin elämäntilanteeseeni: ajatukseni ovat monista syistä jo vuosien ajan olleet niin töissä kuin vapaallakin liiankin monessa asiassa yhtä aikaa. Nyt tilanne on rauhoittumassa, ja rauhoittunutkin jo paljon, joten on hyvä hetki keskittyä hengittelyyn muutaman kuukauden ajan.
Akateemisen pätkätyöläisen päiväkirja 