Kategoria: Omat tekstit

Kirja uskontolukutaidosta

~ Johanna Konttori ~ Kommentoi

Heinäkuun loppupuolella valmistui jälleen yksi pitkäaikainen projekti, kun Springer julkaisi Tuula Sakaranahon ja Timo Aarrevaaran kanssa toimittamani kirjan The Challenges of Religious Literacy. The Case of Finland.

Saimme kirjoittajiksi joukon osaavia kollegoja, jotka kirjoittivat uskontolukutaidosta muun muassa lestadiolaisuuteen, kouluun, ja radikalisaation ehkäisyyn liittyen. Itse olin kirjan toimittajana mukana kirjoittamassa niin johdantoa kuin johtopäätöksiäkin. Niiden ohella kirjasta löytyy yhdessä Teemu Pauhan kanssa kirjoittamani luku Helsingin moskeijahankkeesta.

Tarkastelemme Teemun kanssa vastauksia, jotka Helsingin vuoden 2017 kunnallisvaaliehdokkaat antoivat Helsingin Sanomien vaalikoneen moskeija-aiheiseen väittämään. HS:n vaalikoneen ensimmäinen kohta käsitteli sitä, voidaanko Helsinkiin rakentaa suurmoskeija, mikäli se tehdään ilman julkista rahaa. Tähän väittämään vastasi numeerisesti (=asteikolla 1 – 5 kuinka samaa mieltä väittämän kanssa on) lähes 850 vastaajaa, ja 630 vastaajaa lisäsi myös sanallisesti näkemyksensä aiheesta.

Moskeijahanketta sekä puolustetaan että kritisoidaan aineistossa. Osa vastaajista koki, että muslimeilla tulee olla oikeus rakentaa moskeija siinä missä kristityt voivat rakentaa kirkon. Osa puolestaan viittasi ”muualla” saatuihin kielteisiin kokemuksiin moskeijahankkeista. Aineistosta nousevat esiin myös muun muassa radikaalin islamin leviämisen pelko, hankkeen rahoituspohjaan liittyvät kysymykset, ja islamin kokeminen vieraana ja politiikkaan kietoutuneena uskontona. Kaikkea tätä tarkastelemme uskontolukutaidon näkökulmasta tukeutuen Diane L. Mooren tapaan ymmärtää käsitteen sisältö.

Uskontolukutaito-kirjaSuomen Kulttuurirahaston tuen turvin kirja voitiin julkaista kaikille avoimena open access -julkaisuna. Kirjan pääsee lukemaan Springerin sivuilla.

Uskontolukutaitoon liittyen on vireillä toinenkin kirjahanke, tällä kertaa suomenkielinen. Sen suhteen työ on vielä niin kesken, että ei siitä tässä yhteydessä tämän enempää. Sen sijaan muutama muu postdoc-kauden julkaisu on vielä tulossa ulos tämän vuoden puolella, ja niistä ensimmäinen ihan pikapuoleen. Siitä sitten omassa postauksessaan lisää.

Uskontotieteen perusoppikirja

~ Johanna Konttori ~ Kommentoi

Viime viikolla julkaistiin Heikki Pesosen ja Tuula Sakaranahon toimittama teos Uskontotieteen ilmiöitä ja näkökulmia (Gaudeamus). Kyseessä on uskontotieteen perusoppikirja, joka sisältää ison joukon artikkeleita, aiheinaan muun muassa ateismi ja uskonnottomuus, fundamentalismi, uskonnollinen kokemus sekä uskonto ja media.

A2FF5C1F-8862-4F35-BEC6-D860CDEA38FD

Kirjassa on mukana kaksi lukua, joita olen ollut kirjoittamassa. Ensimmäinen näistä käsittelee maailmanuskontoja, ja olen kirjoittanut sen yhdessä Tuula Sakaranahon kanssa. Tuula on uskontotieteen professori ja yksi lähimmistä kollegoistani uskontotieteessä. Hän oli myös väitöskirjani ohjaaja.

Maailmanuskonnoista puhuttaessa niiden olemassaoloa harvemmin kyseenalaistetaan tai avataan sen tarkemmin. Tähän on kuitenkin alkanut tulla muutosta. Tiesittekö esimerkiksi, että buddhalaisuus on nimetty vasta 1800-luvun puolella? Tai että hindut eivät itse mielellään puhu hindulaisuudesta? Erilaisten kansanuskojen kannattajia on maailmassa satoja miljoonia, mutta puhutaanko heistä juurikaan kursseilla, joilla esitellään maailman eri uskontoperinteitä? Lisäksi islamin ja kristinuskon kaltaisista vakiintuneista maailmanuskonnoista kerrotaan yleensä aika oppikeskeisesti, eletyn uskonnollisuuden jäädessä pienempään osaan. Muun muassa tällaisista asioista kirjoitamme Tuulan kanssa.

Toinen luku, jota olen ollut kirjoittamassa käsittelee muuttoliikettä ja ylirajaista uskontoa, ja olen kirjoittanut sen yhdessä Teemu Pauhan kanssa. Tuulan tapaan Teemu on läheinen kollega. Meitä kaikkia yhdistää muun muassa se, että olemme tutkineet tavalla tai toisella eurooppalaista islamia. Teemun kanssa olemme kirjoittaneet aika paljon yhdessä: muistaakseni kolme artikkelia on nyt julkaistu, ja kaksi on vielä tulossa  tämän vuoden puolella. Lisäksi meillä on yksi isompi yhteinen hanke, mutta siitä lisää jollain toisella kerralla.

Uskonto on monin tavoin maantieteellisiä rajoja ylittävä ilmiö. Aikanaan tähän tarvittiin muuttoliikettä, mutta nykyteknologia mahdollistaa uskonnollisten vaikutteiden siirtymisen maailman toiselta puolelta toiselle käytössä olevan nettiyhteyden tarjoamaa vauhtia. Luvussamme nostamme esimerkkejä ennen muuta islamiin liittyen. Esimerkiksi Helsingin moskeijahankkeen yhteydessä ylirajaisuus ja maahanmuutto tulivat monin tavoin esiin. Suomen muslimeista merkittävä osa on edelleen ensimmäisen polven maahanmuuttajia, vaikkakin islam ja muslimit suomalaistuvat kovaa vauhtia. Moskeijalle haettiin rahoitusta pääasiallisesti Persianlahden maista sillä tarvittavan suuruista rahoitusta ei Suomesta oikein löydy. Moni moskeijahanketta vastustanut perusteli kantaansa muiden (nimeämättä jääneiden) maiden ongelmallisilla moskeijahankkeilla. Lisäksi huolehdittiin rahoittajamaista mahdollisesti tulevista opillisista vaikutteista.

Olen iloinen, että tämä kirjahanke on valmiina. Uskontotieteeseen tarvittiin päivitettyä perusoppikirjaa ja nyt sellainen on jälleen olemassa.

Häntiä

~ Johanna Konttori ~ Kommentoi
medium coat beige dog
Photo by Goochie Poochie Grooming on Pexels.com

Ei, en ole kirjoittamassa puudelien hännistä, vaikka puudeleista kovasti pidänkin. Koirakuumeeni olisi itse asiassa ihan oman postauksensa paikka.

Uuden työni rinnalla hoidan vanhan työni häntiä – kesken jääneitä projekteja – kuntoon. Onneksi nykyiselle työnantajalleni sopii, että hoidan näitä myös työajallani. Muussa tapauksessa voisi tirahtaa pieni kyynel.

Tajusin oikeastaan vasta uusien töiden jo alettua, että vanhatkin työt vievät aikaani vielä aika paljon. Huhtikuussa tarkastin kahden graduseminaarilaiseni opinnäytteet, ja nyt toukokuulle tuli vielä yksi. Tutkielmien lukeminen on itse asiassa hyvinkin mielenkiintoista ja opettavaista, eli ihan mieluinen häntä on kyseessä.

Eilen sähköpostiini kilahti yhteensä neljän eri artikkelin / katsauksen versiot tarkistettaviksi, ja tänään tuli vielä yksi lisää. Mitenköhän siinä niin kävi, että ne kaikki tulivat yhtä aikaa? Tai eivät sentään ihan kaikki, sillä huhtikuun puolella kävin läpi vielä kahden muun artikkelin oikovedokset.

Se, että artikkeleita nyt tippuu tarkistettavaksi kuin plussapalloja vanhassa K-kaupan mainoksessa – että plop plop plop vaan! – on sekin loppupeleissä erittäin positiivinen asia, sillä se tarkoittaa, että nuo artikkelit itse asiassa julkaistaan lähiaikoina.

Huhtikuussa tarkastamani artikkelit tulevat kirjaan, jonka julkaisu häämöttää jo muutaman viikon päässä. Kolme artikkelia tulee kirjaan, jonka julkaisua kaavaillaan heinäkuulle. Olen lisäksi yksi tuon kirjan toimittajista, joten saan vielä ennen lomia koko kirjankin luettavakseni. Lisäksi yksi katsaus julkaistaan alkusyksystä.

Tarkastamisen ja korjaamisen lisäksi minulla on myös uutta kirjoitettavaa postdoc-tutkimukseeni liittyen. Yksi luku on tulossa kirjaprojektiin, josta olen erityisen innoissani, ja lisäksi kirjoitan yhdessä muutaman kollegan kanssa kirjaa, josta toki siitäkin olen innoissani.

Harmillisesti yksi häntä jäi tänä keväänä hoitamatta, sillä jouduimme perumaan huhtikuun Argumenta-tapahtuman koronaepidemian takia. Osan tapahtumasta saamme toivottavasti toteutettua syksyllä. Ensi viikolla on tarkoitus suunnitella syksyn tapahtumia tarkemmin. Mitään varmaa ei kukaan tietenkään vielä tiedä, mutta jotain me järjestämme, vaikka sitten verkossa.

Häntien hoitaminen uusien töiden rinnalla on ajoittain raskasta, mutta en voisi ajatellakaan jättäväni esimerkiksi jo aloitettuja kirjoitusprojektejani kesken. On ilo saattaa ne valmiiksi!

Lasten tiedekysymykset

~ Johanna Konttori ~ Kommentoi

”Tiede ja oppiminen kuuluvat kaikille.” Näin lukee Helsingin yliopiston strategiassa, ja allekirjoitan näkemyksen täysin. Tutkijoiden kannalta tämä tarkoittaa viestimistä monenlaisille yleisöille. Välistä kirjoitetaan tiukkaa analyysia tiedeyhteisön arvioitavaksi, välistä taasen huomattavasti yleiskielisemmin vaikkapa blogiin. Ja välistä pääsee vastaamaan lasten kysymyksiin.

Helsingin Sanomien Lasten tiedekysymykset on minusta kerrassaan mahtava tiedepalsta. Lapset kysymykset ovat ihan helmiä! Vastaajien tehtävänä on muotoilla niin selkokieliset vastaukset, että pikkuväki ymmärtää. Tästä on aikuislukijallekin iso ilo, etenkin jos kysymys liittyy itselle vaikeaan alaan, kuten minun kohdallani esimerkiksi fysiikkaan.

Pääsin vastaamaan 10-vuotiaan Emilian kysymykseen, ”Saako käyttää muslimihuivia jos ei ole muslimi?”

Formaatin mukaisesti hyvin tiiviissä vastauksessani (löytyy sieltä sivun alaosasta) kerroin, etteivät kaikki musliminaiset suinkaan käytä huivia, ja ettei ole olemassa mitään varsinaista muslimihuivia. Huiveja on monenlaisia, samoin pukeutumistyylejä. Kerroin lisäksi, että osassa moskeijoita naisten tulee peittää päänsä, myös siinä tapauksessa, ettei itse ole muslimi. Vastaus kysymykseen on siis kyllä.

Olin tavattoman otettu, kun minua pyydettiin vastaamaan Emilialle. Toivottavasti hän sai riittävän selkeän vastauksen kysymykseensä.

 

Kirja-arvio julkaistu

~ Johanna Konttori ~ Kommentoi

Näin loppuvuodesta, kun loman tarve alkaa jo olla todellinen ja ulkonakin on niin vietävän harmaata, ilahduttaa kummasti, kun julkaisuja tulee ulos. Muutama viikko sitten kirjoitin tuoreimman Yearbook of Muslims in Europen julkaisusta, ja nyt ilmestyi Journal of Religion in Europen numero 12:1, jossa on mukana kirjoittamani kirja-arvio.

Kirja-arviossa tarkastelen Per-Erik Nilssonin teosta Unveiling the French Republic: National Identity, Secularism, and Islam in Contemporary France. Kyseinen kirja oli erityisen mieluisaa ja kiinnostavaa luettavaa, sillä Nilssonin väitöstutkimuksessa, johon kirja pohjautuu, oli paljon samoja elementtejä kuin omassanikin. Nilsson tuskin tiesi omasta väitösprojektistani, ja itse kuulin hänen jo valmistuneesta väitöskirjastaan aivan oman projektini loppupuolella. Tuolloin en saanut hänen väitöskirjaansa käsiini, yrityksistä huolimatta.

Tutkimme siis molemmat Ranskassa käytyjä poliittisia debatteja musliminaisten päähuiveista ja kasvohunnuista, keskittyen ennen muuta parlamentaarisiin raportteihin aiheeseen liittyen. Ihan sama aineisto meillä ei ollut, ja Nilssonin aineisto oli selvästi omaani laajempi. Olimme lisäksi kumpikin päätyneet tarkastelemaan debatteja kansallisen identiteetin näkökulmasta.

Nilssonin teos on ehdottomasti lukemisen arvoinen, joskin olen sitä mieltä, että perustiedot uskonnon ja valtion suhteesta sekä islamista ja huivikeskusteluista Ranskassa helpottavat lukukokemusta.