Päätin kirjoittaa pienen tiivistelmän siitä, mitä kaikkea tänä vuonna on tapahtunut. Ensin ajattelin pitäytyä pelkässä työelämässä, mutta silloin jäisi moni kiva asia kertomatta. Ehkä kuitenkin aloitan työstä.
Säätämistä ja monitohelointia
Tästä vuodesta tuli monestakin syystä aikamoista säätämistä. Asia ei sinällään ole ongelma, sillä olen itse asiassa aika hyvä niin säätämisessä kuin monitoheloinnissakin. Yksi käsi tekee yhtä ja toinen toista. Eihän se pitkän päälle hyvä malli ole, mutta silläkin selviää. Onneksi minulla on ihana pomo, jolle olen aina voinut kertoa säätämisen syyt ja jolta olen saanut ymmärrystä. Ei tarvitse korvat luimussa selitellä, miksi työt tuli hoidettua vähän erikoiseen aikaan tai miksi työpäivä taas katkesi kesken kaiken.
Tältä vuodelta olen varmaankin kaikkein innostunein tiedekasvatushankkeista, joita olen päässyt edistämään. Kesällä olin mukana auttamassa, kun tiedekunnan ensimmäinen tiedeleiri toi parikymmentä alakouluikäistä muksua kampukselle. Syksyllä ideoin ja kirjoitin rahoitushakemuksen tiedekasvatusprojektia varten. Alkuvuodesta selviää, lykästikö meitä.
Hyytiälän metsäaseman valmistumisen kanssa minulla ei ole mitään tekemistä, mutta olin avajaisissa mukana viestintähommissa. Uusi rakennuskokonaisuus on tosi hieno ja olin iloinen, että pääsin siellä käymään. Hyytiälässä voisi olla ihanaa pitää vaikka muutamankin päivän kirjoitusretriitti. Vaikutuin.
Kuluneena vuotena olen myös viimein kokenut päässeni sisään uuteen työyhteisööni. Ensimmäiset vuodet menivät sinällään mukavasti, mutta korona vaikeutti todella pahasti työkavereihin tutustumista. Tuntemieni ihmisten piiri pystyi pienenä. Etenkin tänä vuonna olen päässyt tutustumaan isoon joukkoon uusia ihmisiä ja tiedekunta tuntuu nyt ihan eri tavalla tutulta.
Uskontotieteen puolella valmistui viimeinenkin kesken ollut kirjoitusprojekti, kun Uskontolukutaito suomalaisessa yhteiskunnassa julkaistiin. Kirja vei minut muutamiin haastatteluihin, aamutelkkariinkin, ja syksyllä kouluttamaan niin opettajia kuin toimittajia. Olen myös päässyt juhlistamaan neljän entisen kollegan väitöstilaisuutta ja karonkkaa. Tuntuu hyvältä, että siteitä uskontotieteeseen edelleen on.
Yksi side ovat myös Tutkija tavattavissa -vierailut. Niitä olen tehnyt nimenomaan uskontotieteilijänä tänä vuonna kolme kertaa ja seuraava vierailu on tulossa tammikuussa. Lukiovierailut ovat yksi hyvä tapa harjoittaa yhteiskunnallista vuorovaikutusta, ja koetan mainostaa Tutkija tavattavissa -palvelua myös maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan tutkijoille. Ja kyllähän tiedekunnasta löytyy niitä, jotka virtuaalivierailuja tekevät.
Loppuvuodesta otin pienen askeleen uuteen, kun hain JSN:oon yleisön edustajaksi vuosille 2024-2026. Pääsin lopulta varaedustajaksi ja nyt odottelen, mitä tuleva vuosi oikein tällä saralla tuo tullessaan.
Haaveiden ja suunnitelmien toteuttamista
Vuosi 2023 jää mieleen siitäkin, että toteutin koko joukon pieniä ja suuria haaveita ja suunnitelmia. Siihen nähden, kuinka tehokas toiminnan nainen osaan olla, on melkein hämmentävää kuinka hyvä olen myös prokrastinoimaan. Olen puuttunut ”sitten joskus” -ajattelutapaan ja niinpä kaikkea kivaa on tapahtunut.
Aloitin esimerkiksi viimeinkin latinan opiskelun. Olen ainakin vuosikymmenen halunnut oppia latinaa ihan sivistyksen takia. Ei minun siinä tarvitse erityisen taitavaksi tulla, mutta perusteet haluan oppia. Todennäköisesti tulen vielä käymään ihan ”virallisen” peruskurssin, mutta nyt olen aloittanut Duolingolla. Sen mukaan sanavarastoni lähentelee kahtasataa ja osaan jo mitä tärkeimpiä lauseita.
Onnistuin myös saamaan liput Pariisin olympialaisiin. Olympialaiset on ollut haaveeni pienestä tytöstä asti. Olin kovin kateellinen isälleni, joka osallistui Ylen viestintäpäällikkönä useisiin kisoihin. Toivottavasti ei enää tule mitään yllättävää estettä vaan todella pääsen toteuttamaan pitkäaikaisen unelmani ensi vuonna.
Kesällä kävin puolestaan varjoliitämässä ensimmäistä kertaa. Pikkuisen mietin, että onkohan tämä jyrkänteeltä alas juokseminen nyt ihan järkevää, mutta ei siinä kauaa ehtinyt miettiä ennen kuin jo huomasin, että jalat juoksivat ilmassa ja lensin ohjaajani kanssa Montenegron kauniissa rannikkomaisemissa. Voisin mennä uudelleenkin. Laskuvarjolla tein tandemhypyn jo parikymmentä vuotta sitten, ja kuumailmapallolla kävimme perheen kanssa lentämässä muutama vuosi sitten. Mitähän seuraavaksi? Benji kaiketi.
Syksy hujahti kodin remontin parissa. Sitä emme sentään tehneet itse, mutta päätettäviä ja hoidettavia asioita oli silti yllin kyllin. Tätäkin remonttia oltiin ehditty pohtia useampi vuosi tältä ja tuolta kannalta, ja tänä vuonna ryhdyimme toimeen. Märkätilat laitamme jonain toisena vuotena mutta muuten koti on nyt sellainen kuin haluammekin.
Suuntaviivoja ensi vuodelle
Vuonna 2024 haluan ensinnäkin jatkaa pienten ja suurempienkin haaveiden ja suunnitelmien toteuttamista. Muutama idea minulla jo on ennen muuta pienemmistä ”pitäisi tehdä” -jutuista.
Haluan jatkaa aktiivista lukemista. Minulla oli useampi vuosi, jolloin luin melko vähän, mutta viime vuoden vapaakuukausillani löysin lukemisen ilon uudelleen. Olen tänä(kin) vuonna kuluttanut ennen muuta dekkareita ja ensi vuonna yritän laajentaa vähän enemmän myös muiden genrejen puolelle.
Olen laiskistunut kulttuurin kuluttajana aivan kamalasti ja tälle haluaisin tehdä ensi vuonna jotain. Käyn museoissa hyvin harvoin Museokortista huolimatta, ja viimeisistä teatteri- ja oopperakäynneistä on iäisyys! On aika aktivoitua tällä rintamalla.
Töissä haluan pyrkiä jonkinlaiseen uudistumiseen tai kehittymiseen. Todennäköisesti se tarkoittaa kouluttautumista. Uutta kulmaa tulee JSN:n kautta (toivottavasti pääsen vuoden aikana myös tositoimiin) ja minulla on lisäksi mielessä ainakin yksi kurssi, jonka haluaisin suorittaa. Mutta ehkä jotain muitakin opintoja? Täytynee joululomalla selailla vaihtoehtoja.
Akateemisen pätkätyöläisen päiväkirja 