Kirjoitusprojekteja

Uskontotieteen ajoilta kesken olleet kirjoitusprojektit valmistuvat pikkuhiljaa. Elokuussa julkaistussa Teologisen Aikakauskirjan numerossa 3/2020 on teemana uskonto ja puoluepolitiikka. Tuo teema ideoitiin puolisentoista vuotta sitten Turussa Sosiologipäivien yhteydessä. Lopputuloksesta tuli ainakin minusta hyvä ja mielenkiintoinen.

Oma kontribuutioni teemanumeroon on katsausartikkeli, jossa tarkastelen eduskunnassa 2000-luvulla tehtyjä kirjallisia kysymyksiä ja lakialoitteita musliminaisten pukeutumiseen liittyen. Niitä on loppujen lopuksi aika vähän, ainakin jos miettii kuinka paljon islamista ylipäätään yhteiskunnassa puhutaan. Kirjalliset kysymykset ja lakialoitteet ovat myös vahvasti yhdestä puolueesta, perussuomalaisista, lähtöisin.

Tällä hetkellä julkaisua odottaa kaksi artikkelia, joista Yearbook of Muslims in Europe -teokseen tuleva teksti on jo valmis. Kirjakin julkaistaneen pikapuoleen. Olen kolmena vuotena ollut kirjoittamassa Suomen tilannetta käsittelevää artikkelia yhdessä kollegani Teemu Pauhan kanssa, mutta tämän vuoden teksti on osaltani viimeinen.

Tuon toisen artikkelin, tai tarkemmin sen kirjan, johon artikkeli on tulossa, aikataulusta en sen kummemmin tiedä. Toivottavasti kirja kuitenkin näkee pian päivänvalon.

Lisäksi on vielä kaksi kirjaprojektia, joissa olen mukana. Toisessa toimittajana ja yhden luvun kirjoittajana, toisessa yhtenä kirjoittajista. Molemmat ovat tavattoman mielenkiintoisia projekteja, enkä ajatellutkaan jättäytyä niistä pois, kun vaihdoin työpaikkaa viime keväänä. Pakko kuitenkin myöntää, että niiden edistäminen on välistä ollut aika hidasta ja raskasta, päivätyön ohella. Onneksi olen sitkeä luonne, joten kyllä nämäkin projektit saadaan maaliin.

Todennäköisesti ennen näitä jo mainittuja tekstejä tulee ulos lyhyempi juttu, jonka kirjoitin tällä viikolla. Mutta palataan siihen hieman myöhemmin.

Kirja uskontolukutaidosta

Heinäkuun loppupuolella valmistui jälleen yksi pitkäaikainen projekti, kun Springer julkaisi Tuula Sakaranahon ja Timo Aarrevaaran kanssa toimittamani kirjan The Challenges of Religious Literacy. The Case of Finland.

Saimme kirjoittajiksi joukon osaavia kollegoja, jotka kirjoittivat uskontolukutaidosta muun muassa lestadiolaisuuteen, kouluun, ja radikalisaation ehkäisyyn liittyen. Itse olin kirjan toimittajana mukana kirjoittamassa niin johdantoa kuin johtopäätöksiäkin. Niiden ohella kirjasta löytyy yhdessä Teemu Pauhan kanssa kirjoittamani luku Helsingin moskeijahankkeesta.

Tarkastelemme Teemun kanssa vastauksia, jotka Helsingin vuoden 2017 kunnallisvaaliehdokkaat antoivat Helsingin Sanomien vaalikoneen moskeija-aiheiseen väittämään. HS:n vaalikoneen ensimmäinen kohta käsitteli sitä, voidaanko Helsinkiin rakentaa suurmoskeija, mikäli se tehdään ilman julkista rahaa. Tähän väittämään vastasi numeerisesti (=asteikolla 1 – 5 kuinka samaa mieltä väittämän kanssa on) lähes 850 vastaajaa, ja 630 vastaajaa lisäsi myös sanallisesti näkemyksensä aiheesta.

Moskeijahanketta sekä puolustetaan että kritisoidaan aineistossa. Osa vastaajista koki, että muslimeilla tulee olla oikeus rakentaa moskeija siinä missä kristityt voivat rakentaa kirkon. Osa puolestaan viittasi ”muualla” saatuihin kielteisiin kokemuksiin moskeijahankkeista. Aineistosta nousevat esiin myös muun muassa radikaalin islamin leviämisen pelko, hankkeen rahoituspohjaan liittyvät kysymykset, ja islamin kokeminen vieraana ja politiikkaan kietoutuneena uskontona. Kaikkea tätä tarkastelemme uskontolukutaidon näkökulmasta tukeutuen Diane L. Mooren tapaan ymmärtää käsitteen sisältö.

Uskontolukutaito-kirjaSuomen Kulttuurirahaston tuen turvin kirja voitiin julkaista kaikille avoimena open access -julkaisuna. Kirjan pääsee lukemaan Springerin sivuilla.

Uskontolukutaitoon liittyen on vireillä toinenkin kirjahanke, tällä kertaa suomenkielinen. Sen suhteen työ on vielä niin kesken, että ei siitä tässä yhteydessä tämän enempää. Sen sijaan muutama muu postdoc-kauden julkaisu on vielä tulossa ulos tämän vuoden puolella, ja niistä ensimmäinen ihan pikapuoleen. Siitä sitten omassa postauksessaan lisää.

Uskontotieteen perusoppikirja

Viime viikolla julkaistiin Heikki Pesosen ja Tuula Sakaranahon toimittama teos Uskontotieteen ilmiöitä ja näkökulmia (Gaudeamus). Kyseessä on uskontotieteen perusoppikirja, joka sisältää ison joukon artikkeleita, aiheinaan muun muassa ateismi ja uskonnottomuus, fundamentalismi, uskonnollinen kokemus sekä uskonto ja media.

A2FF5C1F-8862-4F35-BEC6-D860CDEA38FD

Kirjassa on mukana kaksi lukua, joita olen ollut kirjoittamassa. Ensimmäinen näistä käsittelee maailmanuskontoja, ja olen kirjoittanut sen yhdessä Tuula Sakaranahon kanssa. Tuula on uskontotieteen professori ja yksi lähimmistä kollegoistani uskontotieteessä. Hän oli myös väitöskirjani ohjaaja.

Maailmanuskonnoista puhuttaessa niiden olemassaoloa harvemmin kyseenalaistetaan tai avataan sen tarkemmin. Tähän on kuitenkin alkanut tulla muutosta. Tiesittekö esimerkiksi, että buddhalaisuus on nimetty vasta 1800-luvun puolella? Tai että hindut eivät itse mielellään puhu hindulaisuudesta? Erilaisten kansanuskojen kannattajia on maailmassa satoja miljoonia, mutta puhutaanko heistä juurikaan kursseilla, joilla esitellään maailman eri uskontoperinteitä? Lisäksi islamin ja kristinuskon kaltaisista vakiintuneista maailmanuskonnoista kerrotaan yleensä aika oppikeskeisesti, eletyn uskonnollisuuden jäädessä pienempään osaan. Muun muassa tällaisista asioista kirjoitamme Tuulan kanssa.

Toinen luku, jota olen ollut kirjoittamassa käsittelee muuttoliikettä ja ylirajaista uskontoa, ja olen kirjoittanut sen yhdessä Teemu Pauhan kanssa. Tuulan tapaan Teemu on läheinen kollega. Meitä kaikkia yhdistää muun muassa se, että olemme tutkineet tavalla tai toisella eurooppalaista islamia. Teemun kanssa olemme kirjoittaneet aika paljon yhdessä: muistaakseni kolme artikkelia on nyt julkaistu, ja kaksi on vielä tulossa  tämän vuoden puolella. Lisäksi meillä on yksi isompi yhteinen hanke, mutta siitä lisää jollain toisella kerralla.

Uskonto on monin tavoin maantieteellisiä rajoja ylittävä ilmiö. Aikanaan tähän tarvittiin muuttoliikettä, mutta nykyteknologia mahdollistaa uskonnollisten vaikutteiden siirtymisen maailman toiselta puolelta toiselle käytössä olevan nettiyhteyden tarjoamaa vauhtia. Luvussamme nostamme esimerkkejä ennen muuta islamiin liittyen. Esimerkiksi Helsingin moskeijahankkeen yhteydessä ylirajaisuus ja maahanmuutto tulivat monin tavoin esiin. Suomen muslimeista merkittävä osa on edelleen ensimmäisen polven maahanmuuttajia, vaikkakin islam ja muslimit suomalaistuvat kovaa vauhtia. Moskeijalle haettiin rahoitusta pääasiallisesti Persianlahden maista sillä tarvittavan suuruista rahoitusta ei Suomesta oikein löydy. Moni moskeijahanketta vastustanut perusteli kantaansa muiden (nimeämättä jääneiden) maiden ongelmallisilla moskeijahankkeilla. Lisäksi huolehdittiin rahoittajamaista mahdollisesti tulevista opillisista vaikutteista.

Olen iloinen, että tämä kirjahanke on valmiina. Uskontotieteeseen tarvittiin päivitettyä perusoppikirjaa ja nyt sellainen on jälleen olemassa.

Uusi kirja-arvio

Teologisen Aikakauskirjan uusimmassa numerossa 2/2019 on kirja-arvioni Anabel Ingen kirjasta The Making of a Salafi Woman (2016). Salafismi on konservatiivinen islamin suuntaus, ja kirjassaan Inge kuvaa Lontoossa salafinaisten parissa tekemänsä kenttätyön tuloksia. Kiinnostavaa on muun muassa se, kuinka naiset pyrkivät noudattamaan salafismin tiukkoja ja tarkkoja sääntöjä, mutta käytännössä tekevät usein erilaisia kompromisseja. Lämmin lukusuositus!

Yearbook of Muslims in Europe

Nyt marraskuussa on julkaistu uusin, muslimeja Euroopassa käsittelevä vuosikirja, jossa on mukana kollegani Teemu Pauhan ja minun kirjoittama raportti Suomesta. Oli ilo päästä mukaan kirjoittamaan tähän vuosittaiseen teokseen, joka kokoaa yhteen joukon aihepiirin eurooppalaisia asiantuntijoita.

  • Teemu Pauha & Johanna Konttori: ”Finland”. Oliver Scharbrodt, Samim Akgönül, Ahmet Alibašić, Jørgen S. Nielsen and Egdunas Racius (eds.) 2018: Yearbook of Muslims in Europe, Volume 10. Leiden: Brill.

Lisätietoja kirjasta löytyy täältä.